Sämpylää!

Päätin tänä iltana leipoa ihan kunnon sämpylöitä ilman laiharikommervenkkeja. Resepti oli melko perinteinen, jossa pohjana voi käyttää jämäksi jäänyttä kaurapuuroa. Leipoessa kävi kuitenkin pieni kömmähdys. Kun olin jo pyöritellyt ihanat sämpyläiseni pellille kohoamaan, ahaa-elämys iski minuun. Olin unohtanut taikinasta kokonaan rasvan! Peruslaiskimuksena en millään viitsinyt kaapia taikinaa enää takaisin kulhoon, joten rohkeasti vaan leipomukset uuniin. Ja kuinka ollakaan, syntyi herkkua :) ! Sämpylät eivät kuivuneet ja muuttuneet kivikoviksi, vaan ne olivat suorastaan suussasulavan pehmeitä. Hetken googlettelun perusteella rasvattomat sämpylät on jo niin viime sesonkia, mutta siitäkin huolimatta tässä teille meikkiksen uusi lempisämpyohje.

Iisit kaurasämpylät

n. 20 kpl

5 dl kaurahiutaleita
5 dl vettä
50 g hiivaa
0,5 dl hunajaa
0,5 rkl suolaa
n. 7 dl vehnäjauhoja

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hiutaleet, hunaja ja hiiva. Anna levätä liinalla peitettynä lämpimässä noin 20 minuuttia. Kun seos kuplii, vaivaa siihen sekaan vähitellen jauhot ja suola. Leivo taikina heti sämpylöiksi ja anna kohota pellillä hetki. Paista 10-12 minuuttia 225 asteessa. Nauti :) !

Pöh, kuvaa en saa nyt laitettua. Blogger kääntää sen kaikista tempuistani huolimatta väärinpäin, joten käyttäkää mielikuvitustanne haaveillessanne näistä ihanuuksista :D .

Taustaa ja painohistoriaa

Ajattelin nyt hieman avata omaa painohistoriaani sekä sitä, millä keinoin olen tähän nykyiseen urakkaan ryhtynyt ja mihin niillä pyrin. Näin joku lukija voi saada blogistani arkisten höpinöiden lisäksi jotain muutakin irti, ehkä jopa tukea omaan projektiinsa :) .

Olen aina ollut hieman pyöreä. Erityisesti heräsin ylimääräisiin muhkuroihini muutenkin vaikeassa yläasteiässä. Tuohon aikaan en kuitenkaan oikeasti ollut mitenkään lihava, vaan keikuin aivan normaalipainon ylärajan tuntumassa.

Varsinainen oikeasti lihavaksi turpeaminen tapahtui vasta lukiolaisena. Aloin seurustella, mihin liittyi se tavallinen tarina. Leffailtoja ja mässyä kotona, kaupungilla kaikkea paitsi terveellistä ruokaa. Onnistuin vuodessa turpoamaan reilusta 70 kilosta yli 90 kiloon. Osasyy oli myös käyttämissäni e-pillereissä, mutta kyllä suurin osa tuosta laardista kertyi ihan rehellisellä syömisellä. Suurentunut koko tiestysti harmitti, ja milläs muulla harmitusta lääkitsisi kuin ruualla. Jaaaaa noidankehä on valmis!

vocaloidandlegolover.deviantart.com

Lakkiaisten lähestyessä päätin, että nyt on neidin hoikistuttava. Pudotinkin painoni nopeasti 80 kiloon tiukasti karppaamalla. Juhlien jälkeen motivaatio melko askeettisen ruokavalion ylläpitämiseen kuitenkin hälveni, ja paino hiipi tyytyväisenä takaisin ylöspäin. Baarireissut ja tutut herkut avustivat taas tehokkaasti tässä projektissa.

Tämänkertaiseen, VIIMEISEEN laihdutusurakkaan ryhdyin mieheni veljen onnistumisen innoittamana. Oikeastaan päätin vain kokeilla laihduttamista taas pitkästä aikaa. Homma alkoi sujua, ja löysin jotenkin kummasti aidon sisäisen motivaation. Tämä on luultavasti syy siihen, miksi olen tällä kertaa mielestäni onnistunut todella hyvin. Aloitin laihdutuksen tammikuussa 2013 ja jatkanut siis tähän asti. Paino on pudonnut 93 kilosta tälllä hetkellä 75:een. Väliin on toki mahtunut herkkuhetkiä ja pitkiä tasannevaiheita, mutta olen kuitenkin onnistunut aina palaamaan ruotuun ja pitämään pitkällä tähtäimellä painokäyrän laskusuuntaisena.

Käytän siis laihdutukseni tukena Kiloklubia, jonne syötän kaikki syömäni ruuat ja liikkumiseni. Ensi alkuun kaiken ruuan merkkaaminen tuntui todella työläältä, mutta nyt kun systeemi on jo enemmän kuin tuttu tuntuu se ihan tavalliselta arkirutiinilta. Pyrin syömään aika tavallista arkiruokaa ilman turhia kikkailuja. En siis esimerkiksi erityisesti välttele hiilihydraatteja. Kiloklubin ruuan laatupallot ohjaavat mielestäni erinomaisesti syömään terveellisesti ja mikä tärkeintä, ihan tavallisesti.

Tällainen pläjäys tällä kertaa, kerron toiste sitten enemmän liikunnoistani. Ehkä sukellan myös syvemmälle ongelmiin syömisessäni, hui!

Ihana syksy

The Good Morningin Kaisa oli hehkuttanut postauksessaan syksyä, ja hänen innoittamanaan päädyin minäkin jakamaan rakkauttani tätä vuodenaikaa kohtaan.

Värejä!

 

 

 

Ihan ensiksi tietysti rakastan syksyn värejä. Kesän yltäkylläinen vehreyskin on toki kaunista, mutta itse pidän enemmän luonnon syyskuosista. Siinä on jotain suomalaiskansallista melankoliaa, joka vetoaa tällaiseen nuoreen naiseen :D . Olen myös syntynyt syyspuolella ja ainakin omassa päässäni kuvittelen myös tästä syystä symppaavani syksyä.

Syksyn ihana puoli on myös ötököiden hiljainen katoaminen. Juoksen paljon metsäteillä ja kesäaikaan minun on joka lenkin jälkeen suoritettava neuroottinen kokovartalotarkastus. Pelkään siis jopa sairaalloisen paljon punkkeja, erityisesti niiden levittämiä tauteja. Syksyllä juokseminen on siis paljon rentouttavampaa, kun ei tarvitse ahdistua jokaisesta hipaisemastaan heinänkorresta :D.

Siirrytää nyt siis näppärällä aasinsillalla syksyyn ja juoksuun. Ah, mikä nautinto onkaan jolkotella raikkaassa syysilmassa!  Kesähelteillä juokseminen ei vaan ole tämän tytön juttu. Hikoan kuin pieni sika jo ensi metreillä kuin tiine emakko eikä juoksijan flow'sta ole tietoakaan. Joten taas piste syksykullalle!

Yhtä kaikki, olen siis ääretön syksyihminen. Kynttilät ja hämärtyvät illat, onko edes olemassa mitään parempaa. Loppuun vielä kuva pihamme jo melko luonnontilaisesta kukkapenkistä. Sekin on syksyisin jotenkin hellyyttävällä tavalla kaunis :) .

Syyskuussakin joku kukkii hei!

Vauhtiviikko!

Huhhui, mikä viikko! Seitsemän päivää putkeen töissä alkaa jo tuntumaan jossain :D . Teen siis tällä hetkellä kolmatta viikkoa viimeistä opintoihini kuuluvaa harjoittelujaksoa, ja se onkin pitänyt tarkkaa huolta vapaa-ajankäytöstäni. Mutta mukavaa kun on ollut, niin mikäs siinä töitä paiskiessa.

Onneksi on Kiloklubi tukena tässä laihdutuksessa. Vaikka osaankin jo melko hyvin arvioida päivän aikana nautitut kalorini, niin eri ravintoaineiden oikean suhteen löytäminen on toisinaan haasteellista. Proteiinin riittävä saanti on mulle toistuva ongelma, jota paikkailen iltaisin. Pitäisiköhän ottaa säännöllisempään käyttöön jotain proteiinilisiä...

Aiheesta kukkaruukkuun. Tänään oli tosi mukava ilta, koskapa meidän nurkilla starttasi eräänlainen improvisaatiokilpailu. Olen siis yhdessä joukkueessa mukana, enkä ennen tätä kisaa ole varsinaisesti harrastanut improilua, vaan ihan "tavallista" teatterihässäkkää. Hauskaa oli, kunhan jätti turhan itsekritiikin pois ;) . Loppuun taas tylsästi kuva suoraan netistä. Tää vaan kuvastaa NIIN hyvin ainakin meidän harrastajateatterimeininkiä!

www.tumblr.com

Run Forrest run!

Eilen pääsin eka kertaa inhan flunssan jälkeen oikeasti juoksulenkille. Kyllähän tuon taudin vielä jalan lihaksissaan tunsi, mutta muuten lenkki kulki varsin mallikkaasti. Pyrähdin maltillisen vitosen matkan, ja kuvittelin koko ajan olevani kovassakin iskussa. Muttamutta, kotiin päästyäni kello kertoi, että reissuun oli tuhrautunut kymmenen minuuttia pidempään kuin normaalisti... Sairastelulla olikin näin konkreettinen vaikutus. Noh, pianhan se kunto onneksi taas palautuu normaaliksi kun jatkaa lenkkeilyä.

Loppuun vielä ihana, omia ajatuksiani juoksusta täydellisesti kuvaava foto internetin syövereistä :).
 

Lähde: www.fitzness.com

Pirteää!

Pirteetä päivää vaan! Täällä alkaa vihdoin näkyä merkkejä siitä, että ikävä syysflunssa on laantumaan päin. Pian pääsee taas juoksemaan, jee :) .

Päivän Piristäjä :)

Tuo edellinen ajatus on jotenkin kummallinen. Olen siis juuri se tyttö, joka inhosi koulussa liikuntatunteja eikä koskaan ymmärtänyt, mikä siinä urheilussa oli muka hauskaa. Noh, aloitin siis keväällä juoksukoulun tällä ohjelmalla. Ah, sehän oli rakkautta ensimmäisillä viikoilla! Juoksusta on siis tullut kiinteä osa mun arkea. Kipeänä olo ja muutenkin kiireiset päivät tuovat turhautumisen tullessaan, koska juoksu jää tällöin auttamatta väliin. Mielestäni tämä on äärimmäisen hauska kehityskulku ja todistanee vain sen, että lähes jokainen voi oppia nauttimaan liikkumisesta oman lajinsa löydettyään.

Mutta nyt on kiidettävä, tänään on tiedossa kaupungilla pyörimistä siskon kanssa ja opparin kasaamista taas ystävän kanssa. Pirteää päivää kaikelle kansalle :) !

Heipat kaikille!

Heips! Olen Iida, 22-vuotias opiskelijaneitonen. Olen tammikuusta 2013 saakka tehnyt elämäntapojen muutosta laihtuminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi pääasiallisena tavoitteenani. Nyt kun muutosta on jo jokunen hetki takanapäin ja itseluottamuskin karttunut, päätin aloittaa blogin matkasta lopulliseen tavoitteeseeni ja siitä loppuelämän hallintaan. Matkakertomuksien lomassa haluan kertoa myös kaikesta muusta elämääni liittyvästä painonpudotuksen lisäksi: kodistani, harrastuksistani, ajatuksistani. Tervetuloa mukaan :) !